Jeannette matkalla Ranskan kautta Espanjaan

 Kuka on Jeannette?

Kääntäjä ja kirjailija Tyyni Tuulion (1892-1991) poikkeuksellisen laajaan kirjalliseen tuotantoon kuului 1920-luvulta aina 1980-luvulle asti suomennoksia, elämäkertoja sekä pakinoita, joita hän kirjoitti nimimerkeillä Jeannette ja Tuulia. Tuulion merkittävimpiä töitä oli hänen toimittamansa Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden Kultainen Kirja (1954). 

Syksyllä 1926 Tyyni Tuulio oli matkalla Ranskan kautta Espanjaan puolisonsa Oiva Tuulion kanssa. Molemmat olivat saaneet apurahaa Espanjaan liittyviin kirjallisiin töihinsä. (Tuulioiden nimi oli Tallgren aina vuoteen 1933 asti, mutta käytän heistä paremmin tunnettua nimeä Tuulio selkeyden vuoksi.) Oiva Tuulio oli tunnettu hispanisti, ja Tyyni Tuuliota oli pyydetty kirjoittamaan kirja Espanjan kirjallisuuden historiasta. Tämä suurteos valmistui myöhemmin, mutta matkalta syntyi lukijoita ihastuttaneita matkakirjeitä. 

 

Me lähdimme Ranskaan ja Espanjaan 

Tyyni Tuulion kirjoittamia matkakirjeitä julkaistiin Jeanette nimimerkillä syksyllä 1926 Uusi Suomi -lehdessä, ja ne koottiin seuraavana vuonna kirjaksi Me lähdimme Ranskaan ja Espanjaan (1927). Matkakirjeiden julkaiseminen oli aikansa sivistyneistölle niin yleistä, että Uusi Suomi -lehdessä kirjoitettiin seuraavasti: "Sellainen kirjailijatoimintahan kuuluu meillä melkein hyvään tapaan." (Uusi Suomi 17.7.1927, s.9) Myös kirja sai aikalaisilta innostuneen vastaanoton.

Kirjan markkinoinnissa Espanjaa kutsuttiin "kaikkien turistien ihannemaaksi". Tässä vaiheessa vain harva suomalainen oli vieraillut maassa. Eräässä lehtijutussa Espanjaa kuvattiin näin romanttisesti:

"Toiseksi minä mainitsen Jeannetten ”Me lähdimme Ranskaan ja Espanjaan” kirjan, jonka rytmikäs nimi on otettu Nortamon merimieslaulusta. Pääviehätys on Espanja-kuvauksella, tietysti. Espanja on ensiksikin muodissa tällä hetkellä ja toiseksi se on salaperäinen ja tuntematon kauniitten naisien ja härkätaistelujen ja sen suuren Surullisen Hahmon Ritarin maa, ritarin, joka kulkee yhä Cervantesin luomana ikuisena juutalaisena maailman kirjallisuuden suurimpana iloisena hahmona, ja kai kulkee ikuisesti." (Viksari: Kirjeitä kirjoista. Työtoveri 1.1.1927, s.15)

 

Don Quijote de la Mancha. CC0.

 

Tuulioiden matka kohti "toista kesää" alkoi syyspäiväntasauksen aikaan 1926 viisi päivää kestäneellä laivamatkalla Helsingistä Antwerpeniin. Matka jatkui junalla kohti Pariisia, missä vietettyjen päivien jälkeen matka jatkui Poitiersin kautta edelleen junalla Espanjaan.

Matkaa tehtiin kolmannen luokan vaunuissa, mikä oli Tuulioiden mielestä varsin mukava tapa matkustaa. Ranskalaisessa vaunussa oli nahkasohvat, ja Espanjan junavaunu oli lähes samanlainen kuin Suomessa. Raideleveys oli kuitenkin leveämpi kuin Ranskassa, joten raja-asemalla oli vaihdettava junaa. 

Espanjan puolella vaunut olivat avaran tuntuisia. Tämän positiivisen ensivaikutelman jälkeen Tuuliot kokivat myöhemmin Espanjan matkansa varrella myös toisenlaisia junamatkoja, ihmisistä ahtaita vaunuja ja etelän varsin karuja junia.

 

"Los de la orden botijil". Inocencio Medina Vera, 1907, CC0. 

 

Tällaiseen matkustamisen tapaan kuului se, että päivämatkat eivät saaneet olla liian pitkiä. Välillä oli pysähdyttävä peseytymään, syömään ja lepäämään vaatimattomissa hotelleissa. Tämä oli paljon mukavampaa kuin yrittää tehdä samat toiminnot junassa. Myös ihmiset vaihtuivat matkan aikana, ja rajalla Tyyni Tuuliosta tuntui kuin vastaan olisi tullut koko Espanjan kansa. 

Ensimmäinen yöpymispaikka Espanjan puolella oli Biskajanlahden poukamassa sijaitseva San Sebastian. Kaupunki oli kesäisin vilkas lomakaupunki ja tunnettu kylpyläkaupunki. Tuuliot viettivät kaupungissa muutaman päivän ja ihastuivat näkemäänsä. Lokakuussa kylpyläsesonki oli juuri päättynyt, mutta vielä oli täysi kesä. Tyyni Tuulio kirjoitti: "Täällä on jo palmuja ja pinjoja ja sypressejä, ja ihmiset ovat mitä herttaisimpia." (Sinisen junan ikkunasta, Matkakuvia Euroopasta. Toim. Hilpi Saure ja Liisi Huhtala. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1992, 149.)

 

San Sebastianin suuren Casinon mainosjuliste, 1888, CC0.