Don Quijoten matkassa ja kirjailijoiden luomat kartat

Paras ja havainnollisin kartta Espanjan maanteistä ei ole maanmittarin tekemä, vaan Espanjan kirjailijat sen ovat vuosisatojen kuluessa laatineet yhteisvoimin. Tuskinpa minkään muun maan elävästä tai kuolleesta kansalliskirjallisuudesta löydät semmoista teitten ja matkaajien ja matkallaolon määrää – Cervantes on vaeltavan ritarinsa ympärille saanut mahtumaan niistä melkoisen osan, muttei läheskään kaikkea.  - Sinikka Kallio-Visapää: Santiagon simpukka. Matkaesseitä ja kuvasarjoja Espanjasta. Otava, Helsinki 1952, 66-67.

Don Quixote y Sancho Panza. Creative Commons 01.

 

Suomalaisten matkaajien matkakertomuksissa 1950-luvun taitteen Espanjasta nousee näkyvästi esille aikaisemman kirjallisuuden merkitys kiinnostavien paikkojen näkemisessä ja kokemisessa. Alussa mainitun sitaatin kirjaansa Santiagon Simpukka kirjoittaneen Sinikka Kallio-Visapään mielestä tie ja kaikki siihen liittyvä olivat Espanjan kansan lempilapsia, sillä olihan fiktiivinen ritari Don Quijote väittänyt tien olevan parempi kuin majatalo. Espanjan teitä olivat taivaltaneet aikaisemmin myös muut Espanjan kirjallisuuden hahmot, ja näiden luomat kartat kiinnostivat suomalaisia matkaajia.

 

Vanhoja matkakirjoja lukiessa saa vaikutelman, että nämä sivistyneet Espanjan matkaajat olivat lukeneet teosta jo kouluaikoina tarkkaan. Soile Järvelä-Kairenius kertoi Don Quijoten olleen kuitenkin nuorena koululaisena varsin tylsää luettavaa, mutta aikuisiällä hän löysi kirjan huumorin J.A.Hollon 1927-1928 tekemän käännöksen myötä. Teos inspiroi häntä niin, että hän lopulta sai puolisonsakin lähtemään matkalle kuivaan La Manchaan surullisen hahmon ritarin maille. Matkan seurauksena syntyi matkakirja Don Quijoten Espanja (1955).

 

Tuulimylly ja Don Quijoten hahmo bongattuna tien varrelta Kastilia-La Manchassa keväällä 2021. 

 

Itse olen tutustunut paremmin Cervantesin Don Quijote -klassikkoon vasta viime vuosina Jyrki Lappi-Seppälän hienon käännöksen (2013) myötä. Nykyään Kastilia-La Manchan maakunnassa liikkuessa ei voi välttyä erilaisilta viittauksilta Don Quijoten tarinaan. Ritarin ja hänen avustajansa Sancho Panzan, kuvitteellisen rakastetun Dulcinean ja raihnaisen Rocinante-hevosen hahmoja hyödynnetään kaupallisesti erilaisin tavoin. Matkailumarkkinoinnissa halutaan muistuttaa, mistä kuuluisa fiktiivinen ritari on kotoisin. Don Quijote tai Don Quixote -nimisiä paikkoja löytyy toki muualtakin Espanjasta.

 

Jo ennen Cervantesin teosta tuntemattoman kirjoittajan Lazarillo de Tormes (1554) nimisessä veijariromaanissa kuvattiin päähenkilön kokemuksia Espanjan teillä ja poluilla, kestikievareissa ja likaisissa majataloissa. Don Quijote on saanut tästä teoksesta paljon vaikutteita. Cervantesin ystävän, sevillalaisen Mateo Alemanin (1547–1614) veijariromaani Guzmán de Alfarache aloitti varsinaisen veijariromaanien sarjan Espanjassa 1500–1600-luvun taitteessa.

 

Soile Järvelä-Kairenius kertoi näiden kirjailijoiden vieneen lukijansa maanteille ja majataloihin ja siihen omalaatuiseen espanjalaiseen elämänpiiriin, jossa elettiin yhteydessä luontoon. Etenkin majataloilla, ventas, oli tärkeä paikka espanjalaisessa kirjallisuudessa. Hän etsi puolisonsa kanssa Lihavan miehen majataloa, Venta del Gordoa, jota ritari Don Quijote oli ensimmäisellä matkallaan luullut linnaksi. Suomalainen pariskunta löysi vastaavanlaisen kaukana valtateistä. Jopa pihalla ollut kaivo vesikaukaloineen muistutti sitä, jonka edustalla Don Quijote oli pitänyt vartiota ja odotellut saavansa ritarilyönnin linnanherraksi luulemansa majatalon isännän kädestä. 

 

Kyseinen majatalo oli tarkoitettu muutaman tunnin levähdyspaikaksi muulinajajille, markkinaväelle, rihkamakauppiaille ja lähikaupunkiin matkalla olleille talonpojille. Vaikka leposijana oli vain kova lattia tai penkit, venta tarjosi mahdollisuuden uneen ja varjoon polttavalta auringolta.

 

Ravintola Venta El Molino vanhassa majatalossa Etelä-Espanjassa. Molino tarkoittaa suomeksi tuulimyllyä.

 

Kirjojen ja kirjallisuuden merkitys maantiekarttoina tai innoittajina uusiin paikkoihin ei ole vierasta nykyajan matkailijoillekaan. Kirjailijoiden kuvaamille seuduille tehdään järjestettyjä matkoja, ja retket eri kaupungeissa kirjailijoiden jalanjäljissä ovat suosittuja. Matkalle mukaan on luonnollisesti otettava kirja, joka jollain tavalla liittyy matkakohteeseen. Matkakertomukset ja fiktiiviset romaanit saavat katseen kohdistumaan myös sellaiseen, jota ei ehkä itse olisi tullut ajatelleeksi.

 

Matkalla koettuihin paikkoihin on mukava palata myös matkan jälkeen. Esimerkiksi Venetsiaan tuskin tulen enää palaamaan, koska kaupunki kärsii massaturismista, etenkin päiväkävijöiden valtavista määristä. Kaksi käyntiä hienossa kaupungissa elämän aikana riittänee. Mutta kirjailija Donna Leonin luoman hahmon Guido Brunettin seurassa kuljen kaupungissa säännöllisin väliajoin, usein kaupunginkartta kirjanmerkkinä.

 

Venetsiassa muuten oli toki käytävä Ernest Hemingwayn jalanjäljillä Harry's Barissa, kirjailijan kantapaikassa. Hemingwayn viitoittamiin reitteihin Espanjassa palaan joskus toiste. 

 

Hemingwayn mukaan nimetty katu Rondassa, Andalusiassa.