Håkan Mörne ja ovi aurinkoiseen Andalusiaan jouluna 1950

Millaisia reittejä pitkin ja millä kulkuneuvoilla suomalaiset matkaajat saapuivat Espanjaan ennen lentäen tehtyjä matkoja? Aihe kiinnostaa minua, ja siitä kirjoitin jo edellisessä Tyyni Tuulion (Jeannette) 1920-luvulla tekemää matkaa käsitelleessä blogitekstissä. 

Suomenruotsalainen matkakirjailija Håkan Mörne (1900-1961) kierteli vaimonsa kanssa eri puolilla Andalusiaa kevättalvella 1951 noin neljän kuukauden ajan.  Tästä matkasta kertova kirja julkaistiin ensin ruotsiksi nimellä Spanskt Paradis. En resa i Andalusien (1951) ja seuraavana vuonna kirja julkaistiin Kai Kailan käännöksenä nimellä Aurinkoista Andalusiaa (1952).

Håkan Mörne: Aurinkoista Andalusiaa. Suomennos Kai Kaila. WSOY,1952.

 

 

Mörne oli jo ennen tätä kirjaa saavuttanut mainetta matkakirjailijana. Kirja sai aikalaiskriitikoilta hyvää palautetta, mutta sen kuvaama Espanja näyttäytyi lukijoille eri tavoin. Yhden kriitikon mielestä Mörnen kuvaama Espanja oli romanttinen, kun taas toinen lukija näki Mörnen kuljettavan lukijaansa "ahdistavassa ja painajaismaisessa ympäristössä". Mörne ei ollut niinkään kiinnostunut turistien tavanomaisista reiteistä vaan kuvasi mieluummin tavallisten ihmisten elämää.

Håkan Mörne ja Svanhild-puoliso matkustivat Espanjaan Venezia-nimisellä rahtilaivalla joulukuussa 1950. Aluksen kyytiin he astuivat Ahvenanmaalta. Laivan ensimmäisen pysähdyksen oli määrä olla Ranskassa Rhônen satamassa, mistä pariskunnan oli tarkoitus matkustaa hitailla junilla läpi Espanjan Andalusiaan. Sattumalta Mörne kuuli aluksen kapteenin puhuvan lyhyestä pysähdyksestä Gibraltarilla öljyn ottoa varten. Tämä avasi mahdollisuuden jäädä kyydistä jo aikaisemmin, joten Mörne pyysi kapteenia sähköttämään asiamiehelle kahdesta suomalaisesta.

"Avaisimme vain oven ja astuisimme sisään Andalusiaan." (Mörne 1952, 7.)

 

Ovi Úbedassa, Andalusiassa. Kuva kirjoittajan, 2023.

Laiva oli jo täydentänyt öljyvarastonsa, ja Mörne odotti levottomana paikallista asiamiestä. Tämä ehti onneksi saapua juuri ennen kuin laiva oli valmiina jatkamaan matkaansa. Suomalainen pariskunta siirtyi ripeästi maihin. Mörnet olivat olleet Gibraltarilla aikaisemminkin ja tiesivät, että matka Espanjan rajalle ei ollut pitkä.

Rajalla liikenne ruuhkautui, kun kansalliskaartilaiset tarkastivat huolellisesti tulijoita, hevosajureita ja aasinrattaita, muulinrattaita ja jalan kulkevia etsien salakuljetettua tavaraa. Mörnejä odotti maissa auto, joka kuljetti heidät nopeasti rajalle ja tullin ohi. Suomalaisten passit leimattiin ja tullimies piirsi liidulla merkkinsä matkalaukkuihin hyväksynnän merkkinsä. 

 

Vino y queso, tyypillinen tapa Andalusiassa. Kuva kirjoittajan.

 

Saapuminen maahan oli Håkan Mörnen mielestä helpompaa kuin hänen aikaisemmilla Espanjan matkoillaan. Rajapoliisi ja tulli olivat ulkomaalaisille erittäin ystävällisiä. Oli ilmeistä, että Espanjassa oli poistettu joitain hankalia muodollisuuksia, jotka olivat aikaisemmin olleet esteenä ulkomaalaisten tulolle maahan. Vielä 1940-luvun lopulla suomalaisten oli vaikea saada viisumia maahan. Eristäytymisen ajanjakso, joka oli seurausta sisällissodasta ja Francon diktatuurin alkuvaiheista, oli päättymässä ja maa oli jälleen avautumassa muulle maailmalle.